Peak oil

Kimmo Klemola
12.05.2006
Muokattu 22.08.2007

Elämänmeno läntisissä yhteiskunnissa ei pyöri dollareilla vaan halvalla helposti hyödynnettävällä energialla, pitkälti öljyllä. Jo ruokahuollon kannalta fossiiliset polttoaineet ovat välttämättömiä. Yhden ruokakalorin tuottamiseen tarvitaan 10 fossiilikaloria. Ilman fossiilisia luonnonvaroja meitä olisi tällä maapallolla noin kolme miljardia ihmistä nykyistä vähemmän [1].

Joka päivä kulutamme öljyä määrän, jonka valmistamiseen maaemolta kului 20 000 vuotta. Tämä ei voi tietenkään jatkua ikuisesti. Tähän mennessä maailman öljynkulutus on noussut jatkuvasti. Jossain vaiheessa öljyntuotanto ja -kulutus saavuttavat maksimin – tätä kutsutaan nimellä peak oil. Sen jälkeen öljyntuotannossa on vain yksi suunta – alaspäin.

M. King Hubbert oli Shellin geologi, joka laski 1950-luvulla USA:n öljyntuotannon saavuttavan maksiminsa vuonna 1970. Silloin hänelle naureskeltiin, mutta hän oli oikeassa.

Peak oil -teorian mukaan öljyntuotannon maksimi on silloin, kun puolet öljylähteen öljystä on pumpattu. Sama pätee yksittäiseen öljylähteeseen, tuottajamaahan ja koko maailmaan. Princetonin emeritusprofessori Kenneth S. Deffeyes – Hubbertin työtoveri Shellillä ja työn jatkaja – on arvioinut maailmassa pystyttävän pumppaamaan 2013 miljardia barrelia kaikkina aikoina [2]. Viime vuonna 16.12.2005 maailman kumulatiivinen (n.1850-) öljyntuotanto saavutti luvun 1006,5 miljardia barrelia (siis puolet arvioidusta kaikkien aikojen kokonaistuotannosta). Deffeyesin mukaan Peak oil saavutettiin siis tuona päivänä.

Teoria tunnustetaan laajalti, mutta kokonaisluvusta (2013 miljardia barrelia) on erimielisyyttä. Jotkut arvioivat luvun paljon suuremmaksi. Toisaalta varsinkin Opec-maiden on arveltu liioitelleen öljyvarojaan reippaasti tuotantokiintiöidensä lisäämiseksi. Deffeyes on saanut arvioilleen kuitenkin yllättävää tukea. USA:n Department of Energy (siis nykyään Bushin hallinnon energiaministeriö), joka on ollut virkansa puolesta optimistinen, kehottaakin ottamaan Deffeyesin laskelmat todesta [3]:

"Uusia öljyesiintymiä löytyy vähemmän ja vähemmän valtavista ponnisteluista huolimatta. Näyttääkin siltä, ettei maaemolla ole enää paljon öljyä tarjottavanaan... Peak oil ei ole varsinaisesti energiakriisi vaan nestemäisten polttoaineiden saatavuuskriisi. Autojen, lentokoneiden, junien ja laivojen polttoaineille ei yksinkertaisesti ole vielä korvaajaa."

Öljynkulutus siis haluaa kasvaa, mutta kaikkialla muualla paitsi Lähi-idässä öljyntuotanto hiipuu. Ei mene kauan, kun käytännössä kaikki öljyvarat ovat 4-5:ssä Lähi-idän maassa. Niiden öljyvaroissa on hirvittävästi epävarmuutta. Jotkut uskovat esimerkiksi Saudi-Arabian pystyvän lisäämään paljonkin tuotantoaan. Toiset taas uskovat sen tuotannon hiipuvan. Arvostettu teksasilainen energia-alan asiantuntija Matthew Simmons on esimerkiksi hyvin skeptinen Saudi-Arabian öljyvarojen suhteen. Muun muassa Ghawarin valtava öljykenttä on ilmeisesti ehtymässä. Öljyn tuottamiseksi siellä joudutaan injektoimaan öljylähteisiin valtavasti vettä ja pumpatun öljyn vesipitoisuus on noussut koko ajan. Saudi-Arabiasta ei ole saatavilla luotettavia öljyreservitietoja.

"Kunnon terrori-isku tai vallankaappaus Saudi-Arabiassa ja saamme antaa jäähyväissuudelman nykyiselle elämäntyylille." [4]

Voi olla, että tulevaisuudessa ainoat öljyntuotannon lisäykseen kykenevät maat ovat Irak ja Iran, mikä selittää Yhdysvaltain hallinnon 'geopoliittista aktiviteettia' alueella. Valtaamalla Irakin USA pääsi käsiksi arviolta 260 miljardin barrelin öljyvaroihin, nykyarvoltaan 19 500 miljardia dollaria. Irakin kaasuvarat ovat lähes samaa suuruusluokkaa. Irak ei olekaan köyhä maa – jokaista irakilaista kohti on noin miljoonan euron arvosta öljyä ja kaasua.

Kaikki aktiviteetti mitä USA:lla on Lähi-idässä on jollain tapaa sidoksissa alueen luonnonvaroihin. Lähi-itä on ainoa, joka voi pelastaa USA:n elintavat ja -tason tulevina vuosikymmeninä. Ja siinä ei ole kyse irakilaisille ihmisille tuotavasta demokratiasta ja vapaudesta. Poikansa Irakissa menettänyt englantilainen Richard Keys on sanonut:

"Irakissa ei ollut kyse joukkotuhoaseista eikä kansan vapauttamisesta vaan öljyn hallinnasta. Poikani kuoli Amerikan öljyn saannin turvaamisen takia."

Dollareista ei ole pitemmän päälle apua, jos lentokoneen halutaan pysyvän ilmassa tai katumaasturin liikkeessä. Siihen tarvitaan öljyä.

Kulutusta tulisi vähentää, mutta se ei ole helppoa, koska talouskasvu on siitä riippuvaista. Jossain vaiheessa kehittyneet yhteiskunnat pääsevät jopa siihen vaiheeseen, että talous kasvaa vaikka energiankulutus pienenee. Siihen menee kuitenkin vielä paljon aikaa. Yksikään maa ei ole valmis uhraamaan talouttaan tai edes talouskasvuaan maailman pelastamiseksi ja tulevien sukupolvien hyväksi. Kaiken lisäksi suurin osa maailman maista ja väestöstä on vasta tulossa kiihtyvän energiankulutuksen ja talouskasvun vaiheeseen.

Amerikan kulutusta ei saada alas muuta kuin korkeilla energian hinnoilla. Tavalla tai toisella näin tulee tapahtumaankin, todennäköisesti kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan myötä. Epäsuhtaa ruokkii Aasian valtava kulutuksen, mm. öljynkulutuksen, kasvu.

Öljyä on nykykulutuksella jäljellä ainakin yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Miksi ei siis tuotannon lisäys onnistuisi kattamaan lisääntyvää kysyntää ja jos kysyntää on, niin miksi ei tuotannon lisäys onnistuisi?

Syyt ovat sekä teknisiä että taloudellisia. Jotkut maat ja öljykentät pystyvät lisäämään tuotantoaan ja joitain uusia öljykenttiä avataan tuotannolle. Peak oilin koittaessa niiden lisääntyvä tuotanto ei pysty kattamaan hiipuvien ja suljettavien öljylähteiden aiheuttamaa öljyntuotannon laskua. Jalostamokapasiteettia ei kannata lisätä, koska sille ei ole tarvetta riittävän pitkäksi ajaksi. Öljynjalostamojen tulee toimia kymmeniä vuosia maksaakseen itsensä takaisin. Kun öljyntuotanto lähtee laskuun, tulee nykyisillekin jalostamoille raaka-ainepula, mikä johtaa jalostamojen sulkemisiin ja jalostamokapasiteetin leikkaamiseen.

Kuva 1. Öljyn tuotantomäärä vs. uusien löytyneiden öljyvarojen määrä 1930–2050, historia ja ennuste [5].

Öljyntuotanto on koko ajan teknisesti hankalampaa. Helposti hyödynnettäviä "heitä keihäs ja pumppaa" -öljylähteitä ei löydy enää kuin ehkä Irakista. Syvänmeren öljynporauksen on sanottu olevan haastavampaa kuin kuulennot.

Maailman öljyongelmaa voi verrata puolillaan olevaan vesisaaviin (maapallon öljyvaroista arvioidaan käytetyn noin puolet). Vettä otetaan saavista siihen poratuista rei'istä. Ajan kuluessa rei'istä tulee koko ajan vähemmän vettä ja vedentulon pitämiseksi ennallaan tai lisäämiseksi reikiä täytyy porata lisää. Juuri näin on menetelty öljyn kanssa. Koska öljyä ei synny lisää, on helppo ymmärtää, että jatkuva tuotannon lisääminen vain nopeuttaa öljyn loppumista – ja sitä ennen tuotannon kattoa eli peak oilia.

Lähteet:

Smil Vaclav, Enriching the Earth: Fritz Haber, Carl Bosch, and the Transformation of World Food Production, MIT Press, Cambridge, MA, 2001.
Deffeyes Kenneth S., Join us as we watch the crisis unfolding, www.princeton.edu/hubbert/current-events-06-02.html, February 11, 2006.
Hirsch, R.L., Bezdek, R.H, Wendling, R.M. Peaking of World oil production: impacts, mitigation and risk management. DOE NETL. February 2005.
Sickinger Ted, Oil expert: output downhill from here, The Oregonian, February 27, 2006.
Association for the Study of Peak Oil and Gas.

Energy blog
www.dontfly.org