|
BIOPOLTTOAINEELLA TANKKAAMINEN ei paranna maailmaa. Päin vastoin, aineen tuotanto aiheuttaa vakavia eettisiä ja ympäristöongelmia. Tätä mieltä on Lappeenrannan yliopiston kemiantekniikan yliassistentti Kimmo Klemola, joka tyrmää biopolttoaineet viherpesuksi. – Autotehtaiden kannattaa pitää yllä ajatusta, että ollaan lähellä päästöongelmien ja öljyriippuvuuden ratkaisua. Samalla ne myyvät autoja, jotka ovat aiempaa isompia ja kuluttavat aiempaa enemmän polttoainetta. 2000-luvulla myytyjen autojen kulutus ja päästöt ovat nousseet myös Suomessa. Klemola uskoo, että EU:n biopolttoaineita käyttämään velvoittava direktiivi ajaa suurten eurooppalaisten maatalousmaiden etua. Maailmanlaajuisesti kehityksestä on haittaa. – Ympäristöasioita ei ole mietitty kovin pitkälle. Lomalento biopolttoaineella Thaimaahan vaatii 18 hehtaarin avohakkuun. Tutkija näkee nykyisten biopolttoaineiden tuotannon vahingollisena. IHMISKUNTA ON visaisen pulman edessä. Riippuvuus öljystä ei voi jatkua, mutta öljyn korvaaminen etenkin liikenteessä on erityisen vaikeaa. Sähkö- ja vetyautot eivät valloittaneet maailmaa, eivätkä niin tee biopolttoaineetkaan. – Jos kaikesta maailman ruuasta, viinasta, viinistä ja oluesta tehdään biopolttoainetta, se riittää 43 prosentille maailman autoista, laskee Lappeenrannan yliopiston kemiantekniikan yliassistentti Kimmo Klemola. Jos lisäksi otetaan kaikki maailman puu, kävisi noin 60 prosenttia autoista. – Eikä kenellekään jäisi ruokaa eikä puuta. Maailman väestö ja autokanta kasvavat huimaa vauhtia, joten yhtälö on mahdoton. Biopolttoaineet eivät pelasta maailmaa. BIOPOLTTOAINETUOTANTO nykyisessä muodossa on Klemolan mielestä paitsi hyödytöntä, myös ongelmallista. Into biopolttoaineisiin on suuri kaikkialla maailmassa, ja tehtaita nousee. Ne tekevät polttoainetta ruuasta, esimerkiksi vehnästä, maissista, ohrasta ja riisistä. Polttoainetuotanto kilpailee ruuan tuotantoon käytettävistä peltohehtaareista. Klemola pitää jo tuotantokapasiteetin luomista eettisenä uhkana. – Tehtaat ovat isoja investointeja, joita tehdään kymmeniksi vuosiksi. Se tarkoittaa, että suuria määriä ruokaa voidaan yhtäkkiä muuttaa polttoaineeksi. Uhka voisi toteutua öljykriisissä. Silloin viljasta tehtävästä etanolista saisi suuremman hinnan kuin ruuasta. Esimerkiksi Yhdysvallat on tuottanut runsaasti ruokaa kolmansiin maihin. Mitä, jos se tarvitseekin viljan autoilleen? – Siitä voi tulla elämän ja kuoleman kysymys. Rahan saa helpommin katumaasturin kuljettajalta kuin niiltä, jotka elävät dollarilla päivässä. Kukaan ei tiedä, miten globalisaatio toimii. Pakottaako yhteiskunta maailman ruokakriisitilanteessa sulkemaan biopolttoainetehtaat vai iloitseeko se edullisesta tuotannosta? YMPÄRISTÖ EI kiitä biopolttoaineita, vaikka luontoa käytetään kehittelyn pontimena. – Biopolttoaine ei paranna öljytautia. Lääke on pahempi kuin tauti, Klemola toteaa. Koska biopolttoainetuotanto perustuu tehomaatalouteen, haitat vain kasvavat. Koneet ja lannoitetuotanto vaativat runsaasti fossiilisia polttoaineita. – Biopolttoaineiden käytön hiilidioksidipäästöt ovat suunnilleen samat kuin öljyn. Maatalous on hyvin kestämätöntä ja perustuu fossiilisten varojen käyttöön. Muutkin haitat ovat maataloudesta tutut: vesistöjen rehevöityminen, vesivarojen ehtyminen, maaperän köyhtyminen ja eroosio. Viljelylle raivattu tila vähentää luonnon monimuotoisuutta. JOS SUOMI olisi öljytön, peltoviljelyyn pitäisi varata 17 miljoonaa hehtaaria lisää. Se on noin puolet Suomen pinta-alasta. – Suomi on harvinainen maa, koska laskelman voi tehdä. Muissa maissa loppuisi pinta-ala. Suomalainen biopolttoaineen tuotanto on vielä marginaalista. Lähivuosina käynnistyvät laitokset nostavat määrää. Maatalous ja biopolttoainetuotanto kannattaa Suomessa kuitenkin huonosti ilman tukiaisia. Jos maailmankaupan säännöt kieltävät yksipuoliset tuet, katseet kääntyvät edulliseen tuontitavaraan. Kaakkois-Aasian maat ja Brasilia raivaavat biopolttoaineplantaaseja tropiikin sademetsiin. Seurauksena on halpa palmuöljy. Vaikka esimerkiksi Neste ostaisi bioöljynsä kestävästi toimivilta tuottajilta, se pakottaa köyhemmät ostajat tyytymään sademetsiin raivattuihin peltoihin. – Haitoista kärsivät ne, joilla ei ole äänioikeutta länsimaissa: luonto, kehitysmaiden kansalaiset, Borneon orangit. Hyötyjä ovat viljan uudet markkinat, kohoava hinta ja uusien tehtaiden työllistävä vaikutus. KIMMO KLEMOLA sanoo ei peltoviljelyllä syntyville ensimmäisen sukupolven biopolttoaineille. – Jos peltoja on reservissä, niillä pitäisi ruokkia nälkäänäkeviä eikä autoja. Toisen polven biodiesel on laadukkaampaa ja hyötysuhteeltaan parempaa. Sen avulla öljyn käytön ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen onnistuisi. Klemola kannattaa toisen polttoainesukupolven kehittämistä. – Huoltovarmuuden vuoksi, muttei huvikäyttöön. Jos Suomi jäisi esimerkiksi kriisitilanteessa ilman öljyä, vaihtoehto olisi yhteiskunnalle välttämätön. UPM suunnittelee toisen polven laitoksia sellutehtaidensa yhteyteen. Klemola painottaa, että tämäkin puumassa olisi hyödyllisintä öljylämmityksen korvaajana, ei bensatankissa. – Lämmityksessä puumassa vähentäisi öljyn käyttöä ja hiilidioksidipäästöjä tuplasti enemmän kuin biopolttoaineena. KLEMOLA PITÄÄ biopolttoaineita hyvänä myös silloin, kun ne syntyvät muuten kaatopaikalle menevästä jätteestä. Raaka-aineeksi sopivat esimerkiksi leipomojätteet ja hampurilaisbaarien paistorasva. – Niillä ei tosin kummoista määrää autoja liikutella. Autoilevalle kansalle Klemola ei anna vaihtoehtoja. Teknistä ratkaisua väistämättömiin ongelmiin ei ole näköpiirissä. – On vähennettävä autolla ajoa, autojen määrää sekä pienennettävä niiden kokoa ja kulutusta. Visiot elävät esimerkiksi leväöljyenergiasta. Liikenteen mittakaava tekee ne lähes mahdottomiksi onnistua. Ihminen käyttää puolet
maailmassa syntyvästä biomassasta ja hamuaa lisää. Muut kymmenet miljoonat lajit
käyttävät toisen puolen.
| |