AM (sähköposti torstaina 6.11.2014): "RM on ollut yhteydessä Uus-Lavolan ym. alueiden liiturikartoitusten tuloksista. Elystä, XX:ltä selvisi, että puoli vuotta sitten RM:n toimittamat liiturihavainnot ja koordinaatit ovat edelleen avaamatta XX:n posteissa! RM on ollut yhteydessä ja ihmetellyt/kauhistellut asiaa XX:lle. On selvitettävä, onko näille alueille tehty metsänkäyttöilmoituksia eli onko hakkuita tulossa. Niitä pitää myös seurata. Omistajatietoja ei ole selvitetty, eli se pitää tehdä ensiksi."

RM (sp): "Uus-Lavolan kaikkein monimuotoisimmat metsät sijaitsevat viiden eri kiinteistön alueella. Onkohan osa yksityisiä, kun niihin sisältyy myös peltoa?" Liitekarttoihin olen numeroinut ne kaikkein parhaimmat (ei tarkoita, että muut ovat huonoja!) viisi kiinteistöä, joilla on vanhapuustoisia osia, kivasti erilaista lahopuuta, liito-oravan kolohaapoja sekä n. 60 erillistä papanapuuhavaintoa keväältä. (Ainakin) näistä metsistä tulisi pitää lujasti kiinni."

TA (sp): "Ikävä kyllä palstalla nro 5 on metsäkoneet juuri nyt! Huomasin sillä asun lähellä. Käyn vielä katsomassa tarkemmin tilannetta!"

RM (sp): "Ne hakkuut on keskeytettävä! Sieltä kuviolta on liituria ainakin parikymmentä liiturihavaintoa, hieno METSO 1–2-luokan vanha metsä."

TA (sp 10.11.2014): "Kävin kertomassa tilanteen kuskille ja pyysin hakkuun keskeyttämistä. Kuski ei ihan suoranaisesti luvannut mitään, mutta sanoi että pitää soitella esimiehelle (tms.). Jäi sinne latomaan tukkeja."

Itse kävin hakkuualueella vähän TA:n jälkeen maanantaina aamulla 10.11.2014. Siellä tuo monimuotoinen liito-oravametsä oli hakattu käytännössä paljaaksi muutaman hehtaarin alueelta ihan Lappeenrannan kaupungin kupeesta. Jututin nuorta metsäkoneen kuljettajaa.

Minä: "Hei, luonnonsuojeluliiton vapaaehtoishommissa olen. Tässä ei oikeastaan saisi hakata. ELY:llä on käynyt jokin kämmi. Tämä on suojeltavaa monimuotoista liito-oravametsää. Kenen tämä metsä on"

Motokuski: "En tiedä. Nämä on Metsä Groupin hakkuita. Joku nainen tässä jo kävikin. Nää on jo hakattu. Minä kuljetan puut tien varteen."

Soitin tilanteesta AM:lle. Todettiin, että mitäpä asialle voi. Kuskia tilanne ärsytti. Halusi töihin. Kertoi kuitenkin mielipiteensä.

Motokuski: "Suomessa metsää menee pilalle, kun on noita luonnonsuojelualueita. Puu menee hukkaan, kun ei sitä hakata. Metsän pitää antaa uudistua [= hakkuut]. Silloin se voi hyvin. Ihmiset ja luonto tykkäävät, kun laho ei leviä."

Minä (osoitin juuri hakattua hakkuuaukeaa): "Tykkääkö luonto tuosta? Luonnontilassa metsä ei nettona kasva, vaan syntyy ja kuolee. Mänty elää kaksisataa vuotta ja on sen jälkeen kelona 300 vuotta."

Motokuski: "Ihmiset tykkää hoidetusta metsästä, niissä on hyvä kulkea. Jos ei näitä hakata, niin puut mätänee ja haisee ja ihmiset kuolee kelojen alle."

Minä: "Monta ihmistä Suomessa on kuollut kaatuvan kelon alle?"

Motokuski: "[hiljaa...] Nyt alkaa työt."

Muistin tapaus Rachel Corrien ja sanoin, että kävelen uraa koneen edellä pois, mutta älä aja päälle.

Olen luennoinut vuosikausia luonnonvaroista ja niiden käytön vaikutuksista. Metsäkoneen kuljettajia koulutetaan luonnonvara-alan koulutusohjelmissa. Tulisiko opinnoissa kiinnittää huomiota jollain tapaa kestävää kehitystä liippaavin asioihin?