Etelä-Suomessa ojitusprosentti on huiman korkea ja luonnontilaisuustulkinta menetetään heti, jos ojittamaton suo vähänkin liippaa ojaa (jopa ojaa joka on vain kartalla, siis ojaa jota ei ole koskaan kaivettukaan). Lähes kaikki ojittamattomat suopläntit ovat tällaisia joltain sivulta ojitettuja. Luonnonmonimuotoisuudessaan arvokkaitakaan soita ei ole saatu soidensuojeluohjelman piiriin näistä syistä. Uuden ympäristöministerin toimet vaarantavat entisestään suoluonnon säilymistä.

Ojituksen (suot on kuivattu ja ne ovat muuttuneet hiilinieluista päästölähteiksi) ja turpeenpolton takia suomme hiili poistuu vauhdilla ilmakehään. Etelä-Suomen suot on lähes tyystin ojitettu ja alkuperäisestä noin 10,4 miljoonasta suohehtaarista yli kuusi miljoonaa hehtaaria on ojitettu metsämaaksi, pelloiksi tai miljoona tai kaksi hehtaaria aivan turhaan – kalliisti ja luontoa tuhoten.

Ajan saatossa suoalamme on hävinnyt myös tilastoissa. Se mikä oli sata vuotta sitten suo, on nyt ehkä pelto tai megamarketin tontti.

Alun perin Suomessa on ollut suota siis 10,4 miljoonaa hehtaaria eli noin kolmannes maa-alasta. Pellonraivauksen, tekoaltaiden, turpeenoton, metsityksen ja muun maankäytön muutoksen takia soita on hävinnyt noin 1,5 miljoonaa hehtaaria. Tällä hetkellä Suomessa on suota 8,9 miljoonaa hehtaaria, josta ojittamatonta suota on 4,1 miljoonaa hehtaaria ja metsäojitettua suota 4,8 miljoonaa hehtaaria.[1]