Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Öljy ja talous

Lisätty 07.01.2015

Öljy on poikkeuksellisen arvokas energianlähde, koska sen energiasisältö on suuri ja sitä on helppo kuljettaa ja varastoida. Sitä on myös ollut runsaasti, helposti ja halvalla hyödynnettävissä.

Raakaöljy on ollut lähes täydellinen liikenteen polttoaineiden raaka-aine. Siitä valmistetut bensiini, diesel ja lentokerosiini ovat nestemäisiä, niiden energiasisältö tilavuutta kohti on suuri ja tuotantoteknologia on tehokas eli energiaa polttoaineiden tuottamiseen kuluu suhteellisen vähän. Helpon öljyn aika alkaa kuitenkin olla jo ohi. Kansainvälinen energiajärjestö IEA (International Energy Agency[1] 11/2010) arvioi, että ”helpon” öljyn tuotantokatto saavutettiin jo vuonna 2006. Suurimmassa osassa öljyntuottajamaita öljyntuotanto on kääntynyt tai piakkoin kääntymässä laskuun. Öljyntuotantoa pystyy tulevaisuudessa kasvattamaan merkittävästi vain muutama Lähi-idän maa.

Yhdysvalloissa on viime vuosina alettu tuottaa uusien teknologioiden turvin liuskeöljyä ja -kaasua. Kun öljyn maailmanmarkkinahinta on loppuvuodesta 2014 ja alkuvuodesta 2015 romahtanut, vaikuttaa siltä, ettei liuskeöljyn tuotanto enää ole kannattavaa. On myös esitetty, että liuskeöljykenttien tuotanto hiipuu tavanomaisia öljykenttiä nopeammin (Suokko ja Tuomela[2] 2014). Voi olla, että sekä liuskeöljyn että -kaasun tuotannossa ”poimitaan vain helpot hedelmät” ja niiden tuotannon aikakausi jää lyhyeksi.

Öljy on erittäin tärkeä maailman ja erityisesti Yhdysvaltojen taloudelle. Nykyinen länsimainen hyvinvointi ja sen kehitys ovat perustuneet helposti saatavissa olevan ja hyödynnettävän öljyenergian käyttöön. Nimenomaan kulkuneuvojen voimanlähteenä halpa nestemäinen runsaasti energiaa sisältävä bensiini ja diesel ovat lähes korvaamattomia. Hankalinta on kuitenkin löytää vaihtoehtoja lentokerosiinille.

Huolimatta öljyn hupenemisesta ja korvaavien polttoaineiden ja voimanlähteiden – kuten etanolin, biodieselin, sähköautojen ja vedyllä toimivien polttokennoautojen – saamasta viimeaikaisesta runsaasta julkisuudesta tämän vuosisadan ensimmäiset vuosikymmenet öljy säilyy liikenteen tärkeimpänä polttoaineena. Otto- ja dieselmoottorit liikuttavat maailman autoja, niin kuin ne ovat tehneet jo yli sata vuotta.

Syyskuussa 2000 raakaöljyn hinta oli noussut vajaassa kahdessa vuodessa yli kolminkertaiseksi noin 10$/tynnyri hinnasta. Isossa-Britanniassa polttoaineen hinnat olivat nousseet ja rekkakuskit, kalastajat ja maanviljelijät saartoivat protestiksi öljynjalostamot. Protesti kesti vain vähän yli viikon, mutta se sai Ison-Britannian polvilleen ja osoitti kuinka riippuvainen yhteiskunta on öljystä.

Sairaalat joutuivat lykkäämään potilaiden hoitoja, kouluja suljettiin ja jopa verivarastoista alkoi olla pulaa. Kauppojen hyllyt tyhjenivät ja esimerkiksi Skotlannissa 75 % bensiiniasemista ei enää myynyt polttoainetta. Armeijan säiliöautot toimittivat poliisisaattueissa polttoainetta tärkeimmille tarvitsijoille. 

Olivatko vuoden 2000 tapahtumat esimakua siitä, mitä tulee tapahtumaan kun öljyntuotanto kääntyy vääjäämättömään laskuun? Kaikille halukkaille öljy ei enää riitä.

Kemira-lehden 1/2005 mukaan (Marttinen[3] 2005) öljytynnyrin 10 dollarin hinnannousu alentaa bruttokansantuotetta 0,5–0,8 prosenttiyksikköä Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Teollisuustuotantoon vaikutus on vielä suurempi: öljytynnyrin 10 dollarin hinnannousu alentaa sitä 1,2 prosenttiyksiköllä, kemianteollisuuden tuotantoa jopa 1,4 prosenttiyksiköllä. Öljyn hinnannousu johtaa viennin ja yksityisen kulutuksen vähenemiseen, mikä osaltaan pahentaa vaikutuksia talouteen. Vuoden 2008 alun noin 100 dollarin hinnannousu oli siis maailmantaloudelle todellinen shokki ja ilmeisesti suuri tekijä vuoden 2008 lopulla alkaneeseen yleismaailmalliseen taantumaan tai lamaan.

Martin Toddin[4] (9/2004) mukaan 10 dollarin hinnannousu öljytynnyriltä laskee Euroopan bruttokansantuotetta 0,5 %. Vuonna 2008 heinäkuussa öljynhinta nousi 147 dollariin tynnyriltä. Mikäli hintataso olisi pysynyt, vaikutus bruttokansantuotteeseen olisi ollut 5 % (erittäin suuri). Joka tapauksessa moinen öljynhinta ja sen uhkaavat talousvaikutukset todennäköisesti antoivat sysäyksen syksyllä 2008 alkaneeseen maailmanlaajuiseen taloustaantumaan, vaikka mediassa puhuttiin lähinnä vain Yhdysvaltojen köyhille myönnetyistä subprime-koroista.

Loppuvuodesta 2008 öljynhinta (Brent) oli jo tippunut heinäkuun 147 dollarista alle 34 dollariin tynnyriltä. Siitä alkoi öljyn hinnannousu ja vuoden 2011 tammikuusta vuoden 2014 lopulle öljyn tynnyrihinta pysytteli tasaisesti yli sadan dollarin hinnassa. Öljyntuottajamaille korkea hinta tarkoitti vaurastumista ja Suomea ja etenkin Suomen itärajaa Venäjän vaurastuminen öljyllä hyödytti lisääntyneenä venäläisturistien ostosmatkailuna.

Vuoden 2014 lopun ja vuoden 2015 alun öljynhinnan lasku ei ole ollut toistaiseksi yhtä voimakasta kuin vuonna 2008. Oma näkemykseni on, että maailmassa, jonka väkimäärä kasvaa Tampereen väkiluvun verran päivässä ja johon ei enää uutta öljyä synny, öljystä tulee pula ja sen hinta tulevaisuudessa nousee. Toisaalta se tekee hallaa öljyä käyttävien maiden talouskasvulle, mutta auttaa öljyntuottajamaiden talouskasvua. Suomen raja-alueet siis sekä kärsivät että hyötyvät tulevasta kalliimmasta öljystä.

Öljyn merkitys on paljon suurempi kuin sen hinta antaisi olettaa. Kalliisti verotetussa Suomessakin polttonesteisiin ja lämmitysöljyyn meni vuosituhannen alussa vain 4 % kotitalouksien menoista (Terhemaa[5] 8/2004), nykyisillä öljynhinnoilla hieman enemmän. Öljyn osuus maailmantalouden tuotannosta on melko pieni, mutta öljy vaikuttaa talouskasvuun nimellistä osuuttaan enemmän, koska öljy on avainhyödyke. Lähes kaikki talouden osa-alueet ovat riippuvaisia öljystä. Maailmantalous kasvaa ja ylipäänsä pysyy pystyssä öljyä polttamalla.

Vuonna 2008 maailmassa kulutetun öljyn arvo 70 dollarin tynnyrihinnalla laskettuna oli 2,2 biljoonaa dollaria. Maailman bkt oli 61 biljoonaa dollaria, joten öljyn ”arvo” oli 3,5 % maailman bkt:sta. Suomen bkt vuonna 2008 oli 274 miljardia dollaria ja öljyä kulutettiin 5,8 miljardin dollarin arvosta, 2,1 % bkt:sta.

Professori Jukka Tuomela[6] 6/2005:

”Kun laajamittainen yksityisautoilu loppuu, koko kaupunkirakenne lähiöineen ja supermarketteineen käy hyvin hankalaksi. Kaupan hyllyillä on lukemattomia tuotteita, jotka ovat siellä vain halpojen kuljetuskustannusten ansiosta: muovileluja Kiinasta, lampaanlihaa Uudesta-Seelannista, viinirypäleitä Etelä-Afrikasta ja omenoita Argentiinasta.

Turismi on täysin riippuvainen halvasta öljystä. Miten käy maille, joiden toimeentulo on turismin varassa? Sähköä käyttävää raideliikennettä voidaan varmaankin pitää yllä paljon pitempään.

Globalisaatioon liittyvät kannattavuuslaskelmat eivät enää päde, kun tavaroita ei voi puoli-ilmaiseksi kuljettaa ympäri maapalloa.”

Tom Whipple (ex-CIA-analyytikko) (Jamail[7] Al Jazeera 7/2011):

”Mikä tahansa, jonka pihalla on parkkipaikka, tulee olemaan vaikeuksissa.”

BP:n pääjohtaja Tony Hayward[8] (Hydrocarbon Processing 12/2008):

”Öljynhinta on laskussa, mutta se on laskussa väärästä syystä. Hinnanlasku johtuu taloustaantumasta eikä lisääntyneestä tuotannosta tai energiatehokkuudesta.”

Haywardin kommentti voisi olla hyvin myös tammikuulta 2015.

Kesän 2008 öljyn huippuhintojen vaikutusta taloustaantuman alullepanijana ei ole tajuttu tai myönnetty. CIBC World Marketsin ekonomistin Jeff Rubinin mukaan neljää viimeisestä viidestä maailmanlaajuisesta taloustaantumasta on edeltänyt öljynhinnan raju nousu, eikä vuodesta 2008 jatkunut taantuma tee tästä poikkeusta. Rubinin mukaan yli 100 dollarin tynnyrihinta ajoi maailman taloustaantumaan ja hinnan putoaminen alle 60 dollarin saattaa lopettaa taantuman. 

Toisaalta korkeilla öljynhinnoilla on itseään korjaavia vaikutuksia. Kallis öljy aiheuttaa talouden taantumista, joka vähentää öljyn kysyntää. Vaihtoehtoisia polttoaineita aletaan kehittää ja autojen energiatehokkuuteen aletaan kiinnittää huomiota. Myös panostukset uusien öljykenttien löytämiseen kasvavat.

Harva maa suunnittelee öljynkulutuksen vähentämistä. Vaikka öljyn tuotannon lakipiste (”öljyhuippu”) on vääjäämättömästi edessä tai helpon öljyn osalta jo jopa takana, autotehtaita, moottoriteitä, parkkihalleja ja halvasta öljystä riippuvaisia asuinalueita rakennetaan edelleen. Öljyintensiiviset alat ovat öljypulassa suurimpia kärsijöitä. Tällaisia ovat ruoantuotanto, autoteollisuus, lentoliikenne ja turismi.

Yhdyskuntarakenteiden on myös pakko muuttua vähemmän öljystä riippuvaisiksi. Yhdysvalloissa yhdyskunta on rakennettu autoilusta riippuvaiseksi. Keski-Euroopan kaupunkirakenne on vähemmän öljystä riippuvainen. Valitettavasti Suomessa on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana otettu mallia Yhdysvalloista ja yhdyskuntarakenne on muuttunut yhä enemmän riippuvaiseksi yksityisautoilusta.

Ympäristö asettaa taloudelle rajat. Ilmastonmuutoksen takia öljy pitäisi jättää maan alle.



[1] World Energy Outlook 2010, International Energy Agency, Paris, November, 2010.

[2] Suokko Aki, Tuomela Jukka, Liuske-energiaboomin vaikutukset talouteen ovat toistaiseksi olleet vähäisiä, Kansantaloudellinen aikakauskirja No. 2, s. 274–281, 2014.

[3] Marttinen Leena, Käänne parempaan ja sama suunta jatkuu, Kemira, No. 1, 2005.

[4] Todd Martin, Pumping up prices, Chemistry & Industry, September 20, 2004.

[5] Terhemaa Ahti, Kallis öljy jarruttaa taloutta epäsuorasti, Taloussanomat, 28.08.2004.

[6] Tuomela Jukka, Näkymä Hubbertin huipulta, Voima, No. 6, 2005.

[7] Jamail Dahr, The scourge of ‘peak oil’, Al Jazeera, July 25, 2011.

[8] Will falling oil prices ratchet up consumption?, Hydrocarbon Processing, December, 2008.