Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Lappeenrannan kaupunginvaltuuston tilinpäätöskokous 6.6.2022: ryhmäpuhe

Lisätty 05.07.2022

Viime vuoden lähes 300-sivuinen tilinpäätös tuntuu jo kaukaiselta historialta. Näin sanoin kaksi vuotta sittenkin tässä puheessa, silloin pandemian takia. Nyt sanon sen Venäjän takia. Paljon on muuttunut toimintaympäristössämme. Strategiammekin menee todennäköisesti ainakin joiltakin osin uusiksi.

Rajan tuomasta mahdollisuudesta on tullut rasite, jopa uhka. Muistan vuonna 1999, kun LUTilla sain kommentoitavaksi LUTin esitteen raakaversion. Ennen minua se oli käynyt vanhan liiton professori Seppo Palosaarella. Seppo oli viivannut LUTin vahvuuksista yli kohdan ”Venäjä on kivenheiton päässä” ja korvannut sen ”Venäjä on tykinkantaman päässä”. Tarkkaan ottaen etäisyys LUTilta rajalle on muuten 25 kilometriä. Juttelin kommentista kahvilla Sepon kanssa. Hän kertoi eteläkorealaisesta kollegastaan, joka oli tulossa vierailemaan yliopistolla. Kollega oli nähnyt televisiosta, minkälaista Venäjän raja-alueilla on. Eli oli katsonut kuvia Tsetsenian pommitetusta Groznyistä. Niinpä Etelä-Korean kollega oli vaatinut Helsinki-Vantaalle autoa ja aseistettua turvamiestä saattamaan hänet Lappeenrantaan.

Ehkä vähän samanlainen ajattelu on viime aikoina aiheuttanut kymmenien kansainvälisten medioiden mielenkiinnon Lappeenrantaa kohtaan.

Kaksi vuotta sitten pandemian alussa tilanne oli taloudenkin kannalta sumuinen. Yhtäkkiä kaikki oli kuitenkin halpaa – energiakin. Raakaöljyn hinta oli alle kymmenesosa nykyisestä ja bensiini ja diesel maksoivat Suomessakin noin puolet vähemmän kuin nyt. Kysynnän ja tarjonnan laki tuottaa joskus yllätyksiä. Hinnat lähtivät nopeaan nousuun ja viimeistään Venäjän hyökkäys Ukrainaan kiihdytti hintojennousun aivan uudelle tasolle. Kaksi vuotta sitten maakaasun hinta oli 5 EUR/MWh, jo viime syksynä hinta kävi 180 eurossa ja heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen 230 eurossa. Hinnannousu pohjilta on ollut pahimmillaan 4500 prosenttia.

Hintojen nousu on tuonut odottamattomia haasteita ja varjoja varsinkin rakennusinvestointiemme ylle. Jo viime syksynä esimerkiksi liikuntahallin rakennuskustannukset olivat nousseet vuodessa yllättäen yli sata prosenttia. Hanketta päätettiin silti viedä eteenpäin, vaikka kustannusten ja niiden nousun maksajasta ei ollut tietoa. Huomattavasti isommat summat ja potentiaaliset kustannusnousut ovat kyseessä uuden jäähallin rakentamisen kohdalla.

Sammonlahden koulukompleksin rakentamisen aloittamista on jo päätetty lykätä. Uusissa Sammontalon suunnitelmissa tiloja supistetaan ja kustannuksia karsitaan. Henkilökunnan, asukkaiden ja oppilaiden näkemyksiä ja toiveita ei ole ilmeisesti Sammontalon kohdalla varaa kuunnella.

Ammattiopistolla on ongelmia rakennushankkeiden eteenpäin viemisen kanssa. Käytännössä ammattiopiston on valittava rakentamisen ja opetuksesta karsimisen välillä, jos kunnilta ei tule tukea investointeihin.

Kuten eräässä jäähalli-investoinnin lausunnossa pari vuotta sitten sanottiin: jäähallit ovat koulujen edellä yhdessä asiassa – aakkosissa. Investointeja joudutaan todennäköisesti arvioimaan uudelleen ja priorisoimaan – lopulta kyse on päättäjien arvovalinnoista. Hyvinvointimme ja elinvoimamme joka osa-alueella on laadukkaan koulutuksen varassa – varhaiskasvatuksesta yliopistoon.

Todennäköisesti emme tule palaamaan menneeseen nollainflaation aikaiseen kilpailutukseen investointien toteutuksessa, jossa esimerkiksi rakennusyritys rakentaa vaikkapa jäähallin kiinteään sovittuun hintaan. Kustannusten ylitykset tulevat vastaisuudessa sopimusklausuulien johdosta tilaajan maksettaviksi, mikä lisää riskejä ja epävarmuuksia kaupungin kannalta.

Lentokentän, lentoasemasäätiön ja lentoasemayhtiön osalta on lisättävä avoimuutta. Yhteisten verovarojen käyttö ei saa olla yhden tai kahden ihmisen pelikenttä ja piilotettu säätiöihin ja oy:ihin. Totuus on, että verovarojamme siirretään voitelurahoina halpalentoyhtiön veroparatiisitytäryhtiölle. Kaupungin tulee pystyä moraalisesti parempaan.

Muutama vuosi sitten vihreä valtuustoryhmä yritti siirrättää kaupungin budjetin puolen miljoonan euron lentotukirahoja kroonisessa vajeessa olevalle joukkoliikenteelle. Jäimme yksin. Näin on käynyt joka vuosi sen jälkeenkin, yksikään muu valtuutettu ei ole kannattanut budjetin lentoliikennettä koskevia muutosehdotuksiamme. Tuki on sittemmin noussut 1,3 miljoonaan euroon vuodessa. Se ei tule tänä vuonna riittämään edes yhteen halpalentoyhtiön reittiin. Tulemme ehkä näkemään luovia enronmaisia järjestelyjä, joissa kaupungin rahaa kanavoidaan lisää halpalentoyhtiöille.

Varoitan lentokentän suhteen pokeripelaajan syndroomasta. Ajatellaan, että kun on yli kymmenen vuotta syydetty epäonnisesti rahaa lentotoimintaan, ei sitä voi lopettaa. Odotetaan epätodennäköistä käännettä.

Halpalentojen tukemisen järjen pohja on vähintäänkin hatara, kun matkustajavirrat ovat lähinnä Etelä-Karjalasta Etelä-Eurooppaan.

Lentokenttään, lentoasemasäätiöön ja -yhtiöön on pumpattu Lappeenrannan ja valtion rahaa, kun säädepääomat ja osakeyhtiön omat pääomat on vuodesta toiseen syöty. Raha on kulunut lentokentän ylläpitoon ja halpalentoyhtiöiden kynnysrahoihin. Kolme vuotta sitten varoitin Lappeenrannan Uutisten haastattelussa valtionavun riskeistä. Nyt ne ovat toteutuneet.

Kenttä tulee kuitenkin säilyttää, mutta sen olemassaolo ei vaadi rahan syytämistä halpalentoyhtiöiden voiteluun. Kuten sanoin kaksi vuotta sitten tässä vastaavassa puheessa, kenttä on monien harvinaisten hyönteis- ja kasvilajien paratiisi. Lentokenttänä se on ollut sata vuotta, mutta sitä ennen ainakin sata vuotta kenttä oli sotilaskenttänä. Pitkä paahdeniittyhistoria yhdistettynä kaakkoiseen sijaintiin Salpausselän nurkassa lähellä Karjalankannasta on merkinnyt monimuotoisuuskeitaan muodostumista. Tätä jatkumoa ei ole varaa tuhota. Pidetään kenttä harrastuslentotoiminnassa ja vaikkapa Lutin sähkölentojen kehityskeskuksena. 

Aiempia päättäjiä tulee kiittää ja kumartaa yhdessä asiassa, jonka kanssa monissa kaupungeissa, kunnissa ja niiden energiayhtiöissä nyt pähkäillään kivuliaasti. Lappeenranta ja Lappeenrannan Energia eivät lähteneet mukaan Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen, joka on nyt paljastunut kiusalliseksi ja mutkikkaaksi suurten setelien repimiseksi – moni kaupunki on tekemässä kymmenien miljoonien eurojen tappiot hankkeessa.

Mullistavien aikojen soisi johtavan myös ajatustapojen muutokseen. Elinvoimaa ovat muutkin kuin yritykset ja teollisuus. Elinvoimaa ovat kulttuuri-, liikunta- ja harrastusmahdollisuudet. Mutta myös esimerkiksi luonto, metsät, järvet, kaikille vapaat rakentamattomat rannat. Ja mitä suurimmassa määrin laadukkaat toimivat peruspalvelut — koulut, varhaiskasvatus, sote. Varsinkin ne.

Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä kertoo sen, kuinka paljon maakunnan metsistä voidaan hakata puita tulevien hakkuumäärien vaarantumatta. Ekologisesti kestävät hakkuumäärät ovat tätä pienempiä. Etelä-Karjalan metsät ovat Suomen maakunnista intensiivisimmin hakattuja ja viime vuosina hakkuumäärät ovat ylittäneet suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuumäärän 2,3 miljoonaa kuutiometriä keskimäärin 15 prosentilla. Maakuntamme metsäteollisuus käyttää puuta noin 14,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli yli kuusi kertaa enemmän kuin Etelä-Karjalan metsistä on saatavissa.

Kärjistetysti voidaankin sanoa, että alueemme metsäkombinaatit ovat suurelta osin toimineet Venäjän puulla. Metsäluontomme ei saa joutua Venäjän puuntuonnin katkeamisen maksumieheksi lisääntyneiden hakkuiden muodossa. Päinvastoin, maakuntamme hakkuita olisi kiireesti kohtuullistettava hiilinielujen ja luontomme monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Saimaan kanavasta kertovat uutiset ovat olleet karuja. Sen mahdollisuudet eksoottisena matkailukohteena kannattaisi hyödyntää nykyistä paremmin. Lähes pohjoiskoreamaiseksi muuttunut valtionraja on myös eksoottinen mahdollisuus, ja myös historiallinen Salpa-linja. Niiden mahdollisuuksiin matkailun vetonauloina kannattaa tarttua.

 

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa osaltaan tilinpäätöksen 2021 hyväksymistä ja puoltaa vastuuvapauden myöntämistä vastuuhenkilöille.

Kiitän viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä hyvin hoidetusta kaupungista ja toivotan kaikille hyvää kesää.

 

(Kimmo Klemola, vihreiden valtuustoryhmän varapuheenjohtaja)